Mediatuotanto
Wikicampus
Sisällysluettelo |
Ammattitaito, asiantuntijuus, osaaminen - termien määrittelyä
Asiantuntijuutta, asiantuntemusta ja ammattitaitoa on määritelty hyvin monella eri tavalla. Asiantuntijan osaamiseen on perinteisesti liitetty hyvin vahva tiedollinen korostus. Asiantuntija osaa analysoida tilanteen, tehdä analyysistä johtopäätökset ja kehittää suunnitelman tilanteen ratkaisemiseksi. Hän on myös toteutuksen ammattilainen. Käytännössä asiantuntija ja ammattihenkilö –käsitteet menevät sekaisin. Niihin liittyy hyvin voimakkaita arvolatauksia. Asiantuntijuuden käsite poikkeaa ammattitaidosta. Asiantuntijuus kohdistuu ensisijaisesti tiettyyn asiaan, aiheeseen tai tehtävä- ja ongelma-alueeseen. Asiantuntijuutta voidaan tarkastella tehtäväpohjaisen työnjaon ilmentymänä. Ammattitaidolla tarkoitetaan yhteiskunnallisen työnjaon edellyttämää, tietyllä koulutuksella ja kokemuksella hankittua yksilöllistä valmiutta tai pätevyyttä toimia määrätyssä ammatissa. Ammattitaidon käsite on tekemisen kautta kiinnittynyt taitoon eli taitamiseen. Ammatin kautta taitaminen kiinnittyy tehtäväkuvaan ja koulutusvaatimuksiltaan pysyvään vakanssiin. Asiantuntemus on aina suhteellista. Käytännössä on tiettyjä ammatillisia standardeja tai minimirajoja, joiden ylittämisen jälkeen henkilö pääsee alan asiantuntijoiden ja ammattilaisten ryhmään. Ammattitaidon voidaan katsoa olevan asiantuntijuuden yläkäsite. Ammattitaidon kautta saavutettujen pätevyyksien avulla yhteiskunnassa jäsennetään työelämää. Tietyn ammattitaitosektorin sisällä toimii erilaisia asiantuntijoita. Asiantuntijuuden ylläpitäminen on tämän päivän työelämässä erityisen tärkeää. (Tulonen 2002, 16.)
Noviisista ekspertiksi
Asiantuntijuuden kehittämisessä on tärkeää hahmottaa osaamisen tason kehittymiseen vaikuttavia seikkoja. Osaamisen tasoa määriteltäessä on ensin pohdittava, mitä konkreettisia sisältöjä asiantuntijuus kattaa ja mitkä ovat sen laadulliset ulottuvuudet. Eksperttien toiminnan kuvauksista saadaan myös raameja opiskelijan toiminnan kehityksellisten tavoitteiden määrittelylle. Taidon oppimisen myötä osaaminen kasvaa ja osaaminen voidaan jakaa viiteen tasoon. Tasot kuvaavat siirtymistä noviisista ekspertiksi;
1. Noviisi eli aloittelija ratkaisee ongelmia yleisten, sisällöstä irrallaan olevien sääntöjen ja toimintaohjeiden varassa.
2. Edistynyt aloittelija käyttää jo sisällöllisiä elementtejä, ja kokemus alkaa yhdistyä verbaalisiin ohjeisiin ja kuvauksiin.
3. Pätevä ongelmaratkaisija näkee tilanteen irrallisten tekijöiden yhdistelmänä ja osaa itse valita lähestymistavan.
4. Taitava suorittaja käyttää visuaalisia kokemuksia, niiden ja analogioiden rekisteröintiä sekä intuitiota.
5. Ekspertti toimii aikaisemman kokemuksen perusteella ja jopa hyljeksii selityksiä. (Eteläpelto 1994)
Työelämä vaatii jatkuvaa oppimista, elinikäistä oppimista. Työelämän muutosten ja oman asiantuntijuuden ylläpitämiseksi keskeiseksi toiminnaksi oppimisen kannalta nousee oman toiminnan arviointi ja tehdystä työstä oppiminen, reflektointi. Reflektiivinen asiantuntija sitoutuu jatkuvaan omakohtaiseen kasvuun ja oppimisprosessiin. Hänelle on tyypillistä pyrkimys tehdä omaa toimintaansa tietoiseksi. Hänellä on myös kyky asettaa omat taustaoletuksensa kritiikin kohteeksi. Reflektiivisyys merkitsee ammatillisen itsetuntemuksen kasvua. Se edistää yksilöllistä työskentely- ja oppimistyylien löytymistä sekä aikaisemman tiedon aktivoitumista ja hyväksikäyttöä. Reflektiivisyyden ydinkohteena on tietoisuus omasta havainnoistamme, ajattelustamme ja toiminnastamme sekä näihin liittyvistä tottumuksistamme. Tarkasteltaessa oppimista reflektiivisyyden edistämisen kannalta edellyttää se laadullisesti uudenlaisen näkökulman löytämistä tai tietoisuuden avartumista. Opiskelijan tulee analysoida oma oppimis- ja työskentelytilanteensa. Analyysin yhtenä näkökulmana tulisi olla yhteiskunnan haasteiden aktiivinen jäsentäminen. Tärkeää oppimisen kannalta on myös omassa toiminnassa saatujen henkilökohtaisten kokemusten tulkitseminen ja jäsentäminen. (Tulonen 2002, 21-22.)
Kaksi näkemystä osaamisen jäsentämisestä
A. Osaamisen perustuva kuvaus
Ammattitaitoa voidaan jäsentää monilla eri tavoilla. Helakorven (1992) mukaan vaatimuksia vastaava ammattitaito voidaan kuvata koko osaamisen ja inhimillisen toiminnan ympyrästä ammattitaito-sektorina. Ammattitaito on laaja tietoja ja taitoja edellyttävä tekemisvalmius, josta näkyvissä on vain pieni osuus. Karkeasti kuvattaessa osa-alueiksi voidaan määritellä ammattitaidon välineosuus ja kyseisen alan tiedon struktuuri. Ammattitaidon taustavaikuttajana, sektorin ulkopuolella, on filosofinen tausta johon ammattitaito nojaa. Se on arvomaailmaan perustuva tapa tehdä työtä. Ammattitaitoon ja asiantuntijuuteen vaikuttavat yksilön henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi myös kaikki fyysiset ja sosiaaliset ympäristötekijät. Edellä kuvatun asiantuntijuus -määritelmän mukaan sektori voitaisiin nimetä myös asiantuntijuus-sektoriksi. Asiantuntijan käsitellessä tehtävä- tai ongelma-alueeseen liittyviä kysymyksiä, hänen toimintansa taustalla ovat samanlaiset osa-alueet kuin ammattitaito sektorissa on kuvattu (kuva 1). (Tulonen 2002, 16.)
Kuva 1. Nykyajan vaatimuksia vastaava asiantuntijuus. (Helakorpi 1992.)
Mediatuotannon tiedonstruktuuriksi voidaan määritellä mm. projektihallinta, markkinointi, tiedottaminen, johtajuus, tuotantoprosessit. Tiedonstruktuurin avulla alalla toimija saa laajemman taustan analysoida omaa toimintaansa sekä arvioidessaan valintoihin liittyviä seikkoja. Välineosuuteen liittyvät mm. ammatissa käytettävät käsitteet, budjetin laatimiseen käytettävät laskentapohjat, asiakirjamallit, ammattiohjelmistojen hallinta. Filosofiseen taustaan vaikuttaa jokaisen alalla toimivan oma näkemys siitä miten ala toimii, minkälainen toiminta on alalla hyväksyttävää sekä henkilökohtaiset tavat työskennellä, eettiset arvot ja näkemykset.
B. Työtehtäviin perustuva jaottelu
Työelämässä siirryttäessä joustavaan tehtäväpohjaiseen työnjakoon tulee asiantuntijuuden määrittelylle uusia haasteita. Määrittelyssä ei tulisi pyrkiä kovin suljettuihin tai lopullisiin totuuksiin määriteltäessä tulevaisuudessa vaadittavaa asiantuntijuutta tai pätevyyttä. Tähdellisempää on kysymys koulutuksen tuottamasta pätevyydestä ja sen suhteesta ympäröivään todellisuuteen ja tulevaisuuteen. Pätevyydellä eri aloilla on hyvin erilainen merkitys. Esimerkkinä voi mainita terveydenhoitoalan, jossa koulutuksen tuomalla pätevyydellä saa oikeuden tehdä tiettyjä työtehtäviä. Pätevyydet määritellään saadun koulutuksen mukaan. Kulttuurialalla tilanne on toinen, jossa paino on henkilön osoittamalla osaamisella. Työmarkkinoille hakeuduttaessa on tärkeää, että työmarkkinoiden vaatimukset ja hakijan taidot kohtaavat. Näihin haasteisiin yksilö pystyy vastaamaan ydintaitojen hallinnalla, itseohjautuvuudella ja tietopuolisen ammattitaidon hankkimisella. Ydinpätevyyden idea voidaan pelkistää modernin työn edellyttämien ydintaitojen sekä yleisten ajattelu-, asenne- ja toimintavalmiuksien omaksumisella ja itseohjautuvan ammattipersoonallisuuden kehittymisellä. Ydintaidot ovat yleisiä, ammatista riippumattomia tieto-, taito- ja asenne valmiuksia. Ne ovat osa elämänhallinnan taitoja. Yleisosaaminen koostuu erilaisista avaintaidoista. Ne ovat siirrettävissä ja muutettavissa eri tehtäviin ja organisaatioihin. Avaintaitoja ovat mm. yhteistyötaidot, viestintätaidot, tietotekniikka, kansainvälisyys, verkottuminen, luovuus ja ongelmaratkaisutaidot. (Tulonen 2002, 18).
Tässä artikkelissa ammattitaidon katsotaan olevan asiantuntijuuden yläkäsite. Ammattitaito määritellään muodolliseksi pätevyydeksi työskennellä kyseessä olevalla alalla. Ammattitaito kohdistuu tietylle ammattialalle, jonka sisällä toimii erilaisia alan asiantuntijoita. Asiantuntijuus jaetaan ydinosaamisalueisiin ja ammattialakohtaisiin osaamisalueisiin. Ydinosaamisalueet ovat yleisiä ammatista riippumattomia taitoja. Ammattialakohtaiset taidot ovat kyseessä olevassa ammatissa vaadittavia erityistaitoja. Molemmat osaamisalueet on jaettu kolmeen osaamisalueeseen: tuotanto-, mukautumis- ja kehittämisosaamisalueet. Tuotantoon liittyvän osaamisalueen ydintasolla taidot liittyvät työprosessien tuntemiseen ja niiden suorittamiseen. Mukautumisosaamisen taidot ovat elämän hallintaan ja työelämän muutoksiin liittyvää osaamista. Näitä ovat mm. itseluottamus, rohkeus, yhteistyötaidot, vuorovaikutustaidot, kielitaito, tietotekniikka, muutoksen- ja erilaisuudensietokyky. Kehittämisen ydinosaamista ovat jatkuva oppimisen kyky, taitojen ja tietojen yhdistäminen, reflektiivisyys sekä oman toiminnan tiedostaminen. Tämä osaamisalue on erityisen tärkeä alan kehittämisessä yhdessä ammattialan kehittämisosaamisen kanssa. (Tulonen 2002, 18-19).
Tehtävänanto
A. Opinnäytetyötehtävä keväällä 2009
B. Tuottaja käärii hihat –seminaari + oppimispäiväkirja, keväällä 2009
C. Tulevaisuuden näkymiä alalla: TEKES raportti
D. "Hallitse hankkeesi - käytännön esimerkkejä onnistuneesta hanketyöstä" seminaari 4.9. Materiaalit löytyvät optimasta >> luentomateriaalit >> Hallitse hankkeesi -kansiosta
E. 8.10. Animaatiotuotanto-luento, Markus
F. 13.11. Tony Manninen (Ludocraft): Peliprosessit ja –tuotanto ja
G. 20.11. Antti Hattara (Digital Chocolate): Mobiilipelien tuotehallinta ja –markkinointi
H. Wiki tai haastattelu. Palautus wikiin 20.11.2009.
I. Purku 23.11.2009
1. Ennakkokäsitys:
Miten määrittelette tuottajan osaamisalueet? Keskustelkaa parinne kanssa opinnäytetyötehtävän sekä omien harjoittelu/tuotanto yms. kokemusten perusteella. Usein luetellaan pitkä lista tuottajan osaamistarpeita, mutta minkälaisten pääotsakkeiden alle ne voidaan luokitella? Mitkä osaamisen alueet ovat tärkeämpiä kuin toiset? Minkälainen osaaminen on ammattikentällä kilpailutekijä, joka näkemyksenne mahdollistaa työllistymisen?
Laatikaa lyhyt yhteenveto yhteisestä näkemyksestänne. Voitte tekstin lisäksi myös visualisoida omaa näkemystänne. Ottakaa mukaan tehtävän purkuseminaariin!
2. Mitä asioita haluatte selvittää ammattikentästä ja sen osaamistarpeista?
Voitte parinne kanssa päättää miten haluatte rajata käsiteltävän aiheen. Rajauksen on hyvä olla melko tiukka, koska silloin voitte saada tietoa osaamistarpeista koskien juuri kyseisestä toimintaympäristöä ja/tai työtehtävää ja/tai toimintatapaa esim. dokumenttielokuva, mainostoimiston projektipäällikön työ, freelancerina toimiminen, tuottajana julkisella sektorilla, tuotantoyhtiön pyörittäminen, taiteellisuus vs. kaupallisuus –asetelma, ….
Rajatkaa itsellenne tehtäväksianto ja lähettäkää se spostilla Arjalle, ennen kuin lähdette laatimaan haastattelukysymyksiä tai suunnittelemaan wikiin kirjoitettavaa artikkelia. Voimme yhdessä pohtia haastateltavaa henkilöä, kun olette määrittäneet minkälaisia asioita haluatte selvittää mediatuotannon ammattikentältä.
3.A. Haastattelu
Haastattelun tavoitteena on muodostaa kuva ammattikentästä ja sen osaamistarpeista, rajauksen mukaisesta näkökulmasta.
Ilmoittakaa spostilla Arjalle valitsemanne haastateltava henkilö ja perustelkaa valintanne. Laatikaa haastattelukysymykset ja lähettäkää ne kommentoitavaksi vähintään 1 viikko ennen haastattelua.
Suorittakaa haastattelu ja laatikaa haastattelusta 1xA4 pituinen yhteenveto, jonka viette wikiin 20.11.2009 mennessä.
3.B. Wiki
Wiki-artikkelin avulla tavoitteena on lähteitä hyvksi käyttäen muodostaa kuva ammattikentästä ja sen osaamistarpeista, rajauksen mukaisesta näkökulmasta.
Ilmoittakaa spostilla Arjalle artikkelinne näkökulma sekä ehdottamanne lähteet ja perustelkaa valintanne. Voitte työstää artikkelia haluamallanne tavalla tekstinkäsittelyä tai wikiä hyväksi käyttäen. Kiinnittäkää huomiota artikkelin jäsentämiseen. Artikkelissa tulee käyttää riittävästi lähteitä. Tekstin viittauksissa tulee käyttää amk:n lähdeviittauskäytäntöjä.
4. Valmistele tuotoksenne esittely 23.11.2009 pidettävässä seminaarissa. Muistakaa, että tavoitteena on omalta osalta vastata kurssille asetettuun tavoitteeseen: Tavoitteena muodostaa kuva mediatuotannon ammattikentästä ja sen osaamistarpeista. Minkälaiseen näkemykseen olette haastattelujen ja aineostojen perusteella asiassa päätyneet?
Muistakaa: Olemme muodostamassa yhteistä käsitystä siitä mistä mediatuotannon kentällä on kyse. Siihen ei ole yhtä oikeaa vastausta, vaan erilaisia näkökulmia ja näkemyksiä.
Mediatuotannon ammattikentän osaamistarpeista
Tavoitteena muodostaa kuva ammattikentästä ja sen osaamistarpeista.
- jokainen pari tuo tähän yhteenvedon omasta case-esimerkistään-
Mainostoimiston projektijohtajan haastattelu
Haastattelimme keskisuuren mainostoimiston projektijohtajaa. Hän on työskennellyt alalla 10 vuotta. Hän on suorittanut BBA-tutkinnon osittain Suomessa ja Yhdysvalloissa ja pääsi töihin heti valmistumisen jälkeen tuotantoassistentiksi. Vastuun kertyessä hänet ylennettiin projektipäälliköksi ja myöhemmin projektijohtajaksi.
Omien sanojensa mukaan hänen työssään projektijohtajana ”ei ole mitään, jota siihen ei kuuluisi”. Hän toimii esimiesasemassa asiakaskohtaisissa tiimeissä, eli käytännössä johtaa luovaa tiimiä ja on vastuussa asiakkaalle. Hän toimii yhteyshenkilönä asiakkaan ja mainostoimiston välillä ja katsoo asioita asiakkaan näkökulmasta tuntien sen liiketoimintaa. Projektijohtajan pitää tietää missä mennään ja hahmottaa kokonaisuus. Hänen mukaansa projektijohtajan rooli näkyy selkeimmin silloin, kun jokin menee huonosti. Työhön kuuluu myös muun muassa laskutus, kustannusarviot, aikataulut ja niiden toteutumisen seuranta, uusasiakashankinta sekä presentointi.
Työpäivät ovat hyvin vaihtelevia ja riippuvat siitä, työskennelläänkö toimistolla vai ollaanko asiakkaan luona. Useimmiten päivä kestää noin 8-17, mutta välillä menee pikkutunneille asti, sillä työtä tehdään niin kauan kuin tarve vaatii. Kesällä on lomaa neljä viikkoa ja talvella viikon.
Haastateltava mainitsi monta hyvän projektijohtajan ominaisuutta. Kolmeksi tärkeimmäksi hän nosti johdonmukaisuuden, heittäytymisen ja uudistumisen. Muita ominaisuuksia ovat avoimuus, loogisuus, systemaattisuus, muiden vahvuuksien tunnistaminen ja niiden hyödyntäminen sekä tietynlainen kovuus, sillä asiakkaat saattavat olla superraadollisia. Projektijohtajan on oltava hereillä hieman enemmän kuin muut tiimistä eikä hän saa väsähtää. Hänen mukaansa kannattaa olla hieman tyhmän innostunut olematta kuitenkaan liian luova.
Koulutuksesta puhuttaessa projektijohtaja sanoi, että tärkeintä on elämänasenne. Lisäksi on hyvä olla strategista ymmärrystä, kirjallista osaamista ja kielitaitoa. Kaupallinen koulutus ei ole ehdoton, vaikka se monilla projektipuolella onkin. On tapauskohtaista, millaista koulutusta tarvitsee, joissakin tapauksissa teoriat voi opetella itsenäisesti kirjastakin. Itsensä jatkuva kouluttaminen, kursseilla käyminen ja lukeminen on tärkeää, jotta pysyy ajan hermolla ja pystyy uudistumaan.
Itsensä suhteen projektijohtaja on tiukka ja vaatii muilta johtajana vähintään yhtä paljon. Hyvä johtaja pistää itsensä likoon, innostaa ja tekee itse hyvää työtä. Hänen mukaansa mukavuus on etu, mutta ei välttämättömyys. Johtajan täytyy myös viihtyä housuissaan. Projektijohtaja valitsee tiiminsä sillä perusteella, mitä osaamista milloinkin tarvitaan sekä henkilön ominaisuuksien mukaan. Hän huomioi valinnassaan myös sen, että työntekijät saavat työstään tarpeeksi irti. Suurimmaksi osaksi työ mainostoimistossa on tiimityötä ja kotona hoidetaan itsenäiset työt kuten muistioiden kirjoittaminen.
Projektijohtaja työskentelee tiiviisti kolmen suuren asiakkaan kanssa. Välillä on myös pienempiä projekteja. Kolmen suuren kanssa hän on yhteydessä monta kertaa päivittäin. Monet asiakkaat ovat toisessa kaupungissa kuin mainostoimisto, joten tapaamiset ovat asiakkaan kaupungissa, kun taas toimistolla yhteyksiä hoidetaan puhelimitse ja sähköpostitse. On tärkeää ylläpitää suhteita, joten välillä ollaan yhteydessä vain kuulumisten merkeissä. Eri asiakkaiden kanssa työskentely eroaa paljon toisistaan. Mainostoimisto pyrkii toimimaan asiakkaiden toivomalla tavalla. Yhteistyön alussa määritetään toimintamallit, kuten millä tavalla työskennellään, kuinka usein tavataan ja niin edelleen. Kahdesti vuodessa pidetään kehityskeskustelut, joissa pohditaan mennyttä ja tulevaa. Ongelmia asiakkaiden kanssa on ollut vain vähän viime aikoina, mutta joskus on tullut väärinymmärryksiä siitä, mitä asiakas haluaa. Ongelmat ehkäistään ja niitä ratkotaan keskustelemalla yhdessä. Monen asiakkaan kanssa jatkunut pitkä yhteistyö on mahdollistanut työn sujuvuuden. Suurimpana haasteena projektijohtajan työssä on oma jaksaminen, sillä päivät saattavat venyä pitkiksi ja joskus vapaa-ajalla on vaikea rentoutua. Kännykkä ja sähköposti tuovat työt väkisinkin kotiin. Alussa kritiikin otti hyvin henkilökohtaisesti ja itsensä kovettaminen on tapahtunut vasta vuosien työkokemuksen jälkeen. Myös jatkuva uudistuminen on rankkaa, projektijohtaja haluaisi välillä vain ”olla nutussa ja tehdä yhtä asiaa”. Tällä hetkellä erityisen haasteen tuo lama, koska se vaikeuttaa projektien saamista itselle ja tiimille.
Toimiva yritysyhteisö luovilla aloilla
Kulttuurin puolella yhteistyö rinnastetaan edelleen liian usein yrityksen tekemiin lahjoituksiin (Oesch 2002, 18). On siis ollut kyse enemmänkin sponsoritoiminnasta. Kannattavaa olisi, jos yritysyhteistyö muistuttaa enemmänkin liiketoimintaa. Osoitetaan siis yritykselle, että meillä on oikeasti jotain merkityksellistä tarjottavana vastakaupaksi yrityksen palveluista ja avusta (Kalhama, 5.3.2009).
1.1 Yritysyhteistyö lyhytelokuvassa
On muutamia tärkeitä huomioita, jotka liittyvät kyseessä olleen pienen budjetin elokuvan yritysyhteistyön onnistumiseen. Yritysyhteisö on järkevää keskittää pienempiin yrityksiin, koska lyhyt elokuvan budjetti on hyvin pieni. Suuremmat ja tunnetummat yritykset ovat jo usein mukana monessa kulttuurialan projektissa ja eivät silloin välttämättä kiinnostu pienistä projekteista. Valtaosaa suurista yrityksistä ei myöskään kiinnostaa pienten projektien kautta tuleva näkyvyys, vaikka toki poikkeuksiakin on. Pienet yritykset myös hyötyvät suhteessa enemmän yhteistyöstä kuin suuret yritykset. Esimerkiksi maininta lopputeksteissä vastineeksi leipomon päivän ylijäämätuotteista, jotka muuten menisivät roskikseen, on hyvä kauppa. Emme väitä, että nimi lopputeksteissä toisi paljon näkyvyyttä, mutta pienyrittäjälle, joka ei välttämättä panosta markkinointiin, tilanne on kuitenkin hyödyllinen.
Kommunikointi pienyrityksen kanssa on huomattavasti helpompaa suurempaan yritykseen verrattaessa. Kun ottaa yhteyttä pienyritykseen, pääsee todennäköisesti samantien keskustelemaan yrityksen johtajan kanssa eikä turhaa aikaa tuhraannu. Suuremman yrityksen kanssa asioidessa kommunikointi etenee välillä turhankin hierarkisessa järjestyksessä. Pääsee esittämään asiansa ehkä muutaman päivän tai viikon kuluessa tai sitten yhteydenottoyrityksesi katoavat ja unohtuvat jonnekin yrityksen komentoportaaseen.
Pienen budjetin elokuvissa yhteistyö tarkoittaa useimmiten vaihtokauppaa. Yritykseltä saadaan tuotteita, rekvisiittaa tai esimerkiksi ruokaa. Vastineeksi tarjotaan pientä näkyvyyttä elokuvassa, nimeä ja kiitoksia lopputeksteissä. Käytännössä on hyvä muistaa rehellisyys siitä mitä on oikeasti tarjottavana ja tehdä selväksi, että on yleensäkin jotain tarjottavana vastineeksi yrityksen avusta.
1.2 Yritysyhteistyö ja case Taideakatemian tulevat tuotannot
Mielestämme yritysyhteistyötä pienyritysten kanssa on järkevä kehittää Taideakatemian tulevaisuuden tuotantojen kanssa. Tuottoisa toimintapa on ottaa yhteyttä yrityksiin päivitetyltä yhteistyökumppani- listalta, tietenkin kannattaa myös etsiä uusia yhteistyökumppaneita. Jotta yhteistyö pysyy houkuttelevana, olisi hyvä vuorotella yritysten kanssa. Esimerkiksi joka toinen tuotantovuosi yhteistyötä tiettyjen yritysten kanssa, jolloin yhteistyö ei tunnu liian sitovalta.
Suurempia yrityksiä lähestyttäessä kannattaa tarjota yhteistyötä erilaisilla näkökulmilla. Esimerkiksi keinona erottua muista suuryrityksistä on pienten budjetin tuotantojen tukeminen. Se saattaisi olla kovinkin trendikästä ja antaa suuryrityksille mahdollisuuksia imagon kohotukseen ja muokkaamiseen. Julkisuuden ja näkyvyyden lisäksi yritys voi vastineeksi hyödyntää yhteistyökumppania ja siihen liittyvää mielikuvaa omassa liiketoiminnassaan ja mainonnassaan (Oesch 2002, 19).
LÄHTEET
Kalhama, Pilvi. 5.3.2009. Turun Taideakatemia, Tuottaja käärii hihat vai rahat- seminaari.
Oesch, Pekka 2002. Kulttuurin sponsorointi ja yritysyhteistyö- kehitys ja käytännöt. Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja nro 25.
Tuottajan osaamistarpeet tapahtumatuotannoissa
Tehdasteatterin markkinointisihteeri ja tuottaja Suvi Kotilainen kertoo tuottajan osaamistarpeista kulttuurikentällä. Kotilainen on valmistunut Joutsenon opistosta kulttuuriohjaajaksi vuosituhannen vaihteessa. Valmistuttuaan hän on työskennellyt kulttuurialalla niin freelancerina erilaisissa tapahtuma- ja teatterituotannoissa kuin kuukausipalkattuna Turun kaupungilla. Tällä hetkellä Kotilainen on päätynyt työskentelemään freelancerina erilaisissa tuotannoissa.
Suurimmaksi hyödyksi opiskeluistaan Kotilainen mainitsee työharjoittelut, jotka tarjosivat käytännön kokemusta tulevaisuudessa tehtävästä työstä. Harjoittelut olivat myös hyödyllisiä, koska ne olivat tarpeeksi pitkiä, jolloin projektin ehti nähdä alusta loppuun. Kotilainen mainitsee myös, että vastavalmistuneet tuottajat eivät aina ymmärrä kuinka paljon tuottajan työ vaatii käytännön tekemistä. Tuottajahan ei pelkästään istu prinsessana toimistossa puhelin kädessä. Kysyttäessä hänen aiemman työkokemuksensa tarjoamia oppeja, ei Kotilainen osaa arvottaa tärkeintä lukuisista eri toimenkuvistaan. Kuitenkin isompien tapahtumatuotantojen tuottamisesta hän nostaa esille kymmenien eri osa-alueiden hallitsemisen.
Eniten työssään Kotilainen tarvitsee isojen kokonaisuuksien hahmottamiskykyä ja niiden aikatauluttamista. Yleisesti ottaen tapahtumatuotannoissa tuottajan pitää osata tehdä kaikkea, eli olla ”jokapaikanhöylä”, niin sanotusti hallita koko paketti. Erityisesti Kotilainen nostaa esille tuottajan osaamistarpeiksi hyvät sosiaaliset- ja johtamistaidot. Hän pitää verkostoja ja kontakteja myös tärkeinä, koska kulttuuripiirit yleisesti ovat hyvin pienet niin Turussa kuin koko Suomessa. Teknisen osaamisen kannalta, riippuen tietenkin tapahtuman koosta, on hyvä tietää minkälaista osaamista tarvitaan ja osata delegoida työ eteenpäin. Toisaalta pitää myös osata huomata milloin lisätyövoiman palkkaaminen on turhaa.
Puhuttaessa tapahtuman markkinoinnista ja tiedotuksesta Kotilainen lähtisi liikkeelle siitä, että pitää tietää mitä ja millaista tapahtumaa ollaan tekemässä. Tiedotetta kirjoittaessa on myös tärkeä osata mahduttaa kaikki oleellinen tieto yhteen A4–paperiin niin, että sen myös saa julkaistuksi. Kotilaisen mukaan toimituksellinen teksti menee aina paremmin läpi. Jos lehti joutuu muokkaamaan tekstiä paljon, jää se usein julkaisematta.
Asiakaspresentaatio tuottajan näkökulmasta
Kyky pitää tehokkaita esityksiä tai asiakastapaamisia ei ole enää erikoista tai ylellisyyttä – siitä on tulossa yhä tärkeämpi osa itse liikemaailmaa. Vaikka elämmekin teknologian aikaa, kasvotusten käyty kommunikaatio on silti ensisijainen väline ideoiden ja näkemysten jakamiseen. Tuottajien täytyy yhä useammin pitää esityksiä yleisöille, jotka vaihtelevat omista alaisista asiakkaisiin ja muihin alan vaikuttajiin.(Vakuuttavat ja motivoivat esitykset 2005, 2) Oman näkemyksensä esille tuominen on tuottajalle tärkeä taito. Asiakastapaamisissa tuottajalla on suuri rooli esityksen läpikäymisessä ja yleisen tunnelman luomisessa.
Valmistautuminen on avaintekijä menestyksekkään asiakaspresentoinnin pitämiseen. Esitystä valmistellessaan tuottajan täytyy tietää mitä esityksellään tavoittelee, mitä haluaa saada kuulijoissaan aikaan sekä millaisia muita tavoitteita tuottaja haluaa saavuttaa. (Kallio 2006, 26) Näiden valmistelujen lisäksi tuottajan täytyy analysoida yleisönsä, päättää kuinka rakentaa puheensa ja kuinka hallitsee mahdollisen esiintymispelkonsa. (Vakuutavat ja motivoivat esitykset 2005, 58) Tuottajan täytyy valmistautua kaikin puolin tulevaan asiakaspresentaatioon. Tavoitteiden ja muiden näkökulmien lisäksi tuottajan täytyy ottaa huomioon esiintymispaikan resurssit kuten tekniikka ja riittävät tilat, ajan käyttö sekä tarjoilut.
Tuottaja ei voi myydä ideaa, tuotetta tai palvelua, jos hän ei esityksellään vakuuta asiakasta asiantuntevuudellaan. Tuottajan on löydettävä keino samaistua asiakkaaseen, jotta hän saa luottamusta ja uskottavuutta esitykseensä. ( Vakuuttavat ja motivoivat esitykset 2005, 64) Tuottajan mahdollisuus vaikuttaa asiakkaaseensa on yhteydessä myös siihen, millainen ennakkomaine hänellä on. Ennakkomaine syntyy ajan myötä ja siihen vaikuttavat tuottajan aikaisemmat työt, asiantuntevuus ja verkostot, joihin hän kuuluu. (Kallio 2006, 65) Tuottajan tulee olla tietoinen omasta maineestaan sekä tiedostaa, että hän luo sen omilla teoillaan. Positiivisella ennakkomaineella voi olla suuri vaikutus yhteistyösuhteiden syntymiseen.
Tuottajan paras tapa luoda vakuuttava esitys on tulla yleisön keskipisteeksi. Asiakas näkee tuottajan eleistä kuten seisoma-asennosta, ryhdistä ja ilmeistä, että hän on asiaan sitoutunut ja uskottava. Presentaatiota pidettäessä puhujan olemus on yksi esityksen viestiä havainnollistama väline. (Vakuuttavat ja motivoivat esitykset 2005, 100) Tuottajan tulee vaalia, uudistaa ja kehittää taitojaan. Tavoitteellinen ja tietoinen puheviestinnän kehittäminen on jatkuvaa. Tuottaja ei siis puhujana ole koskaan valmis, vaan aina on mahdollisuus kehittyä. (Kallio 2006, 171) Tuottajan on hyvä olla tietoinen omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan, jotta pystyy kehittämään osaamistaan. Puhumisen ja vakuuttamisen taito on yksi tuottajan tärkeimmistä ominaisuuksista.
LÄHTEET
Vakuuttavat ja motivoivat esitykset 2005. Harvard Business School Publishing Corporation, suom. Peltola, Aki. Kustannusosakeyhtiö Perhemedia Oy, Helsinki.
Kallio, Hilkka 2006. Tehoa ja taitoa työelämän esiintymistilanteisiin. Inforviestintä Oy, Hämeenlinna.
TV-tuottajan muuttuva työnkuva
”Tuottaja-ammatti alkoi muotoutua käsi kädessä tv-draamatuotannon synnyn kanssa. Tuottajista ei kuitenkaan televisiossa alettu puhua ennen kuin 1980-luvulla.” [ Raittila & Heinonen( toim.), Katsauksia muuttuviin viestintäammatteihin, 2005, s.73.]
Tuottajan työtehtävät ovat toki olleet olemassa kauemminkin, mutta työnkuvien määritteleminen ja työnimike ovat kehittyneet vasta viime vuosikymmeninä. Katsauksia muuttuviin viestintäammatteihin -teoksen mukaan tuottajiksi on perinteisesti ”ylennytty” muiden ammattien kautta, muun muassa ohjaajista, lavastajista, puvustajista ja muista tuotantoryhmän jäsenistä.
”Arviomme mukaan itsenäiset tuottajat vastaavat tulevaisuudessa yhä enemmän draamatuotantojen sisällöstä kun taas tv-yhtiöiden tuottajat kaikissa taloissa keskittyvät ohjelmien ostoon. Ammatti siis jatkaa eriytymistään kahteen leiriin, joissa työnkuva saattaa olla hyvinkin erilainen.
Tulevaisuuden tuottaja on monipuolinen ammattilainen, joka ymmärtää tv-tuotannon työvaiheiden lisäksi laajasti erilaisia tekniikoita ja talouden lainalaisuuksia. Hän suhtautuu avoimesti eri jakelualustojen mahdollisuuksiin ja seuraa aktiivisesti muun muassa vuorovaikutteiseen televisioon liittyvää tutkimusta.” [Raittila & Heinonen ( toim.), Katsauksia muuttuviin viestintäammatteihin, 2005, s.73]
Vuosina 2003-2004 toteutettu Taiteen keskustoimikunnan teettämästä tutkimuksesta ”Kuvan ja median koulutuksesta työelämään – Kyselytutkimus ammatillisen tutkinnon suorittaneista” käy ilmi, että audiovisuaalisen alan koulutuksen saaneista henkilöistä 70 prosenttia kokee koulutuksesta olleen hyötyä työllistymisessä.
Tulevaisuudessa koulutuksen merkitys tulee siis luultavimmin kasvamaan. ”Koulutusjärjestelmän tulisi pystyä kouluttamaan alalle tuottajia (tv-alalle), joilla on hyvä dramaturgian taju, vankkaa talousosaamista sekä erinomaiset johtamis- ja neuvottelutaidot. Parhaiten tähän haasteeseen vastataan rakentamalla koulutusohjelmat sellaisiksi että niihin sisältyy riittävästi kaupallisia opintoja ja käytännön harjoittelua.”
”Tv-tuotannon tulevaisuuteen vaikuttavat monet seikat, joista keskeisimpinä pidämme tuotantomenetelmien digitalisoitumista ja kilpailutilanteen muutoksen aiheuttamaa kaupallistumista.” [Raittila & Heinonen (toim.) Katsauksia muuttuviin viestintäammatteihin, 2005, 73-74]
Tällä hetkellä omaa draamatuotantoa tekee kotimaissa ainoastaan Yleisradio. Tulevaisuudessa Yleisradioonkin hankitaan tv-draamaan yhä useammin organisaation ulkopuolelta. ”Silloin heidän ei tarvitse osata itse tuotantoprosessista yhtä paljon kuin tänään, vaan osaaminen painottuu enemmän katsojamieltymysten ennustamiseen ja oman kanavan profiilin ymmärtämiseen.” Joillakin kaupallisilla televisiokanavilla tuottajat ovat jo pelkästään sisäänostajia. [Raittila & Heinonen (toim.) Katsauksia muuttuviin viestintäammatteihin, 2005, 71-72]
LÄHTEET:
Raittila, Pentti ; Heinonen, Ari (toim.), Katsauksia muuttuviin viestintäammatteihin, 2005. Karhunen, Paula, Kuvan ja median koulutuksesta työelämään - Kyselytutkimus ammattilisen tutkinnon suorittaneista, 2004, Taiteen keskustoimikunta.
""Tuottajan työnkuva - Peliteollisuus""
Tuottaja vastaa pelin valmistumisesta aikataulussa ja budjetissa. Muita management-tehtäviä ovat esimerkiksi studion johtaja ja kehitysjohtaja. Tuottaja hallitsee kokonaisuutta ja kontrolloi koko studion ajankäyttöä ja suuntaa. Alalla yleisesti projektinhallinnan välineenä on SCRUM-metodi.Pelituottajia on suuntautuneisuudeltaan monia erityyppisiä. On projektipäällikköä PR-miehiä/naisia, designereita ja joka paikan höyliä. Työn luonne riippuu paljon studion koosta. Pelituottaja käytännössä vastaa mainos- ja media-alojen tuottajaa tai projektipäällikköä.
Pitchaus mahdollistaa työt jatkossakin
Pelitaloille on tärkeää uusien projektien käyntiin saaminen edellisen valmistuessa eli kaikkein kiireisimpään aikaan. Tämän mahdollistaminen jää tuottajan harteille, joka kiertelee erilaisia tapahtumia ja tapaamisia esitellen uusia ideoita.
Hyvät ominaisuudet
Pitää olla samaan aikaan sekä myyntimies, asiantuntija että pelaaja. Pelituottajalta vaaditaan erinomaisia esittelytaitoja ja halua matkustaa. Pelialalla pärjääminen vaatii kansainvälisillä markkinoilla pärjäämistä, eli tuottajan pitää osata erinomaista kommunikointia englanniksi.
Vaadittavat taidot
“Kovat” taidot
Tuottajan on hyvä hallita pelialalle ominaiset tuotantometodit kuten vesiputousmalli, ketterä kehitys (Agile) ja SCRUM. Tärkeimmät ohjelmistot eli ne joilla tuottaja teoriassakin pärjää, ovat Excel, Hansoft, Microsoft Project ja PowerPoint. Tuottajalta vaaditaan kurinalaisuutta projektin läpiviennissä myös kirjoittamisen merkeissä eli kykyä dokumentointiin ja raportointiin. Tuottajan tulisi tietää kirjanpidon perusteet ja ymmärtää yrityslainsäädäntö, kuten sopimusten neuvotteleminen ja laatiminen.
“Pehmeät” taidot
Hyvä pelituottaja priorisoi, suunnittelee ja mahdollistaa asiat sekä harjoittaa onnistunutta kriisinhallintaa. Pitää osata nähdä mikä asia tuotantoketjussa vaatii milläkin hetkellä eniten huomiota ja miten se pystytään hoitamaan kunnolla. Hyvät sosiaaliset taidot kuten ryhmänjohtaminen ja neuvottelutaidot ovat tärkeitä tuotannon jokaisessa vaiheessa.
LÄHDE: Joonas Laakson luento Game Tech & Arts Lab luentosarjassa.
NETTI-TV:N TUOTTAJAN TYÖNKUVA – monitaituri kasvavassa mediassa
Nettiin voi jokainen tuottaa materiaalia vaikka omalla kännykällään, mutta nettiklippien tuotantoon erikoistuneita yrityksiä on perustettu laadukkaamman materiaalin toivossa. Suomessa yksi alan edustajista on Nettitelkku.fi, joka on ikään kuin aikakauslehti verkossa. Nettitelkun tavoitteena on toimia laadukkaana vapaa-ajan sivustona, josta saa hyötytietoa arkeen ja oivaltavia vinkkejä vapaa-aikaan. Kaiken tämän takana on yritys, tuottaja ja työryhmä.
Nettitelkku.fi:n tuottaja Minna Pyykkö mainitsee radiohaastattelussa netin hyödyksi sen, että klippejä voidaan katsoa milloin tahansa ja niihin voidaan palata uudelleen. Tietoa saa enemmän ja nopeammin visuaalisuuden kautta. Katselun luonne on kuitenkin erilaista, siksi netissä omiaan ovat lyhyet ja tiivistetyt jutut, joihin jaksetaan keskittyä informaatiotulvan keskellä.
On tutkittu, että nettiklipin pituus ei saisi olla kahta minuuttia pidempi, kertoo netti-tv:n tuottaja Hanna Kolvanki. Kolvanki nimeääkin tuottajan haasteeksi tiivistämisen ja sisällön kuvittamisen. Tiivistäminen ei ole helppoa, kun materiaalia on paljon. Tärkeintä on löytää jutun kärki ja malttaa luopua rakkaiksi muodostuneista pätkistä. Käsiteltävät aiheet ovat usein abstrakteja, joka tuo haastetta sopivien kuvituskuvien löytämiseksi. Visuaalisuus on nettiklippien tärkein elementti, ja siksi tässä kohtaa luovuus onkin tärkeää. Kolvankin mielestä sopivan kuvituksen löytäminen abstraktiin aiheeseen on hyvin palkitsevaa.
Kaikki langat käsissä
Pyykkö mainitsee klipin ensimmäisetn sekuntien ratkaisevan jatkaako katsoja videon loppuun. Siksi tuottajan tulee käyttää aiheen valintaan aikaa riittävästi. Tuottaja käsikirjoittaa klipin valitsemansa aiheen ja näkökulman pohjalta, työstää haastattelurungon ja miettii etukäteen kuvituskuvat. Tuottaja hoitaa käytännön järjestelyt kuvauksia ajatellen ja kuvauspaikalla hänen roolinsa toimittaja. Kolvanki kertoo kokemuksistaan tv-kameroita jännittävistä haastateltavista, joita rauhoittaakseen hän juttelee niitä näitä ja kertoo mitä tuleman pitää. Kuvatun materiaalin tuottaja vie toimitukseen, jossa hän editoi klipin. Koko prosessiin menee yhteensä noin 1-2 päivää.
Netti-tv:n tuottajan käsissä on kutakuinkin kaikki langat, mutta työnkuva muistuttaa enemmänkin toimittajan työtä. Tuottajalla on vastuu sekä sisällöstä, videon toteutuksesta ja valmistumisesta. Työ tuntuu olevan itsenäistä työtä, ja vaatii oma-aloitteisuutta ja itsekuria. Tuottajan on ajateltava laajaa kohderyhmäänsä, ja ammentaa sieltä aiheita, jotka kiinnostavat katselijoita. Nettitelkku.fi:n kalusto vastaa tv-tuotannoissa käytettävää kalustoa, joten tekninen tuntemusta sillä saralla vaaditaan. Netti-tv:n tuottajalla täytyy olla myös draamantajua käsikirjoittaessaan ja editoidessaan juttujaan, jotta klipistä tulee mielenkiintoinen.
LÄHTEET:
www.nettitelkku.fi
www.tiedottaja.fi
Nettitelkku.fi:n tuottaja Hanna Kolvankin radiohaastattelu (http://www.deski.fi/page.php?page_id=21&tiedote_id=5991)
Nettitelkku.fi:n tuottaja Minna Pyykön radiohaastattelu (http://www.deski.fi/page.php?page_id=21&tiedote_id=6390)
Aiheesta muualla
Helakorpi, Seppo. 1992. Ammattitaito ja sen analysoiminen. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Hämeenlinna.
Tulonen, Arja. 2002. OPSista HOPS ettei tulisi HUPS. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 7. Turku.
